Koko loppuviikon ja viikonlopun ajan on ollut mahdoton helle. Aurinko hellii Suomen kamaraa ja siinä sivussa ihmisiäkin. En valita, vaikka kuumuus tuntuukin joskus tukalalta. Kesä on vuoden paras aika ja valosta on syytä nauttia, kun sitä on kerrankin tarjolla. Helteestä vinkuminen kuuluu ihroihinsa hukkuville rasvapalloille, jotka eivät kestä päälle parinkymmenen asteen lämpötiloja. Laihduttakoot, saatanat!

Olen potenut edelleen akillesjänteen tulehdusta, tosin kinttu on nyt hu-u-u-omattavasti parempi. Se kestää parin kilometrin juoksumatkojakin, vain pieni ärtynyt tuike harjoittelun jälkeen paljastaa, että nilkan suunnalla on jokin pielessä. Kävelemisestä raaja ei ole moinaskaan, eikä pyöräilystä. Viikon koiranulkoilutuskieltokin on ollut historiaa jo 14 päivän ajan. (Urhon ulkoilut ovat painottuneet ilta-aikoihin, ei siitä ole liikuskelemaan lämpöä hohkaavilla asfalttikaduilla.) Iltaisin simahdan vahvoihin särkylääkkeisiin. Viva Sirtalud!

Huomenissa palaan työelämään. Rykmentti odottaa! Olen jo etsiskellyt tarpeellista palvelusesineistöä, mm. muistiinpanovälineitä, urheilujuomaa, särmärit, Leathermanin ja baretin. Hieman kihelmöi vatsassa - ja korvien välissä myös. Saas nähdä!