Flunssa on täällä taas. Nukun, luen ja sinnittelen jalkeilla, kunnes olo tulee niin honteloksi, että aloitan kierroksen alusta. Sen lisäksi juon litratolkulla vichyä ja rasvaan rohtuneita nenänpieliä (halkeileville kantapäille tarkoitetulla tahnalla, joka toimii hienosti nilellä olevan kärsän hoiteluun). Hiottaa ja palelee vuoronperään, kuten nuhaiselle tavallista on.

Viis itsestä, silti. Enemmän säälin Urhoa, joka potee kennelyskää. Sen yskökset ovat järkyttävän kuuloisia, kumeita ja äänekkäitä. Koko koira tärisee yskänkohtauksen sattuessa. Aivasteluakin esiintyy, varsin väkivaltaista sellaista. Enimmäkseen eläinparka kuitenkin nukkuu. Ihme kyllä sen ruokahalu on ennallaan. Maksalaatikko ja porsaanliha katosivat molemmat ääntä kohden. Toki se on saanut myös sympatiamakupaloja normaalia enemmän. Pikku raukka!

Onhan Urho rokotettu kennelköhää vastaan, mutta ilmeisesti rokote ei tepsi tähän nimenomaiseen yskähtelyyn. Eläinlääkärikin suositti pelkkää lepoa ja rauhallisesti ottamista, emme käy kuin pikaisilla kakkimiskävelyillä. Enempään ei riitä kummankaan energia.