Tutun tallinomistajan pyynnöstä väsäsin pienen muistilapun tuntilaisia varten.

Varsinkin näin kesällä ohimosuoni pullistuu, kun jälleen kerran havaitsee, että edellinen ratsastaja ei ole laiskuuttaan viitsinyt pestä kuolaimia. Ensimmäinen homma hevosen kunnostuksessa onkin sitten manaillen huljutella kuolaimia vedessä ja raaputtaa pois korpuksi kuivunutta, syljensekaista heinää. Eikä sitä kaikkea tahnaa edes saa poistettua pikapesulla, vaan teräs vaatisi kunnon liotuksen, jotta korppaantunut kuola ja ruoho irtoaisivat.

Inhoan toisten jälkien siivoamista, etenkin kun kuolainten huuhtaisu veisi muutaman sekunnin silloin kun heinäinen sylki olisi vielä tuoretta. Mutta miksi tehdä jotain, jonka voi jättää varusteiden seuraavan käyttäjän huoleksi?

Sitten on näitäkin, jotka eivät viitsi puhdistaa toisten jälkiä, vaan käyttävät surutta kuolaimia koviksi paakkuuntuneesta ruohotahnasta huolimatta. Turha ihmetellä, jos hevoselta aukeavat suupielet.

En ole niin naiivi, että kuvittelisin huomiolappusen parantavan kaikkien tallillakävijöiden varusteidenhuoltomotivaatiota. Mutta jos edes YKSI satunnainen sankariratsastaja äkkäisi huuhtoa kuolaimet lapun luettuaan, olisin enemmän kuin tyytyväinen!