Kävin sukulaisen haudalla Nurmijärvellä. Samalla tuli tarkasteltua minulle entuudestaan varsin tuntematonta hautausmaata laajemminkin.
Iäkkäät hautamuistomerkit sykähdyttävät rapistuneella kauneudellaan. Kalseiden pulpettikivien rinnalla koukeroiset takorautaristit puolustavat paikkaansa varsin hyvin.
Kalmistossa käyskennellessään voi tukia myös taidehistorian kiemuroita. Muodit ja tyylit vaihtuvat, uusklassismin rinnalle hiipii kansallisromantiikka ja jugendin syrjäyttää vähitellen geometrisempi funkis. Nimien ohella kivistä voi myös lukea jo unohtuneita ammattinimikkeitä ja titteleitä. Telegraafisti. Talollisen rouva.
Uurna tähtineen.
Enkeleitä rakastetun vainajan suojaksi?
Ristintauksen muistosanat.
Kertaustyyliä kivensyrjästä.
Monumentti kuin antiikin temppeli.
Ruoste on vienyt jo nimenkin. Vai liekö sitä ollut alunperinkään?
