Yöllä satoi ensilumen - tai ensirännän -, kumpi lie virallisempi ilmaisu. Urhon kanssa teimme kävelyretken vanhalle omenatarhalle ja ihmettelimme tarkkaa rajaa, joka jäi sulan maan ja varjopaikkojen kevyen lumikuorrutuksen välille.

Koira oli irti ja paineli riivattua vauhtia lakastuneen heinikon seassa, aivasteli kylmää lunta nuuhkittuaan ja kieppui hulluna siellä täällä. Kerran se jopa rämähti kyljelleen arvioituaan liian luottavaisesti alustan pitävyyden. Samantien se oli kuitenkin takaisin koivillaan ja päätön ryntäily jatkui entistä kiihkeämpänä.

Lumiset vaahteranlehdet olivat petollisen liukkaita ja kirkas valo vihloi ärhäkästä tulehduksesta kärsiviä silmiäni, mutta sillti näkymä oli oudon kaunis. Aivan kuin talvi olisi antanut ennakkovaroituksen.

Pieni pyyntö: antakaa kesä takaisin! Olen jo nyt kyllästynyt palelemaan!