Koska olen jotenkin onnistunut hukkaamaan sekä kuvan, jota olin aikaisemmin maalaamassa (SS-miehet) että inspiraation a) sen etsimiseen, b) jatkamiseen, aion nyt esitellä seuraavan projektin. Öljyvärimaalauksen, tahtoo sanoa. Palaamme vesivärikuvaan joskus toiste, kunhan se nyt ensinnä ottaa ja löytyy. Yleensä anti-inspiraatiot kääntyvät velvollisuudentunnoksi ja töhrin kuvan loppuun enemmän tai vähemmän innoissani.

Sain käytettäväksi aloittelemani maalauksen mallikuvan jo aikoja sitten, mutta vasta nyt innoitus riitti ääriviivojen kankaalle saattamiseen. Ajattelin huvikseni seurata, miten asia edistyy. Olkoon tämä merkintäsarja siten huvitukseksi uteliaille ja motivaatioksi kirjoittajalle/maalaajalle itselleen.

Siis: aloitin luonnostelemalla kuvan terävällä hiilikynällä (Lyra, tuliaisia Unkarista). Luonnos on varsin suurpiirteinen, koska hiilijälki jää useiden maalikerrosten alle ja on muutenkin varsin toisarvoinen juttu öljyvärimaalauksessa. Jotkut kätevämmät luonnostelevat tärpättiin blandatulla värillä, mutta meikäläiseltä se ei oikein luonnu. Lisäksi haluan kasvot skarpiksi heti alusta saakka.

Alkuunhan tuleva kuva näyttää järkyttävältä, hirvittävältä ja ties miltä. Kärsimättömänä ihmisenä en kuitenkaan jaksa piirtää joka laskosta ja käännettä valmiiksi tämän kokoluokan (n. 60x50 cm) työhön, joten oikaisen vähän. Luonnostelun jälkeen hiili tintataan kiinni hiuslakalla.

Havainnekuvat on otettu Olympuksen mopokameralla ja amatöörin hyppysillä, joten se siitä. Sävyt eivät ole luontevia ja perspektiivi on killissä.

Kyseessähän on sitten Wehrmachtin äijä kököttämässä hangessa, jos joku ei (vielä) havainnut. Yllä olevasta kuvasta on hieman nipsaistu pois ala- ja yläreunaa. Oikea puoli on myös hieman typistetty - mutta sinne ei ole tarkoitus maalata kuin lunta ja taivasta ja varjoja, joten raakkasin alueen tylysti pois.

Lopuksi vielä lähempää täräytetty otos kasvoista: