Oudohko pikku anekdootti tämäkin: kesämökin nurkassa jököttää pahvilaatikko täynnä tapettirullia, suoraan 1970-luvulta. Eikä ihan mitä tahansa seinäpaperia! Alunperin rullien sisältö oli tarkoitettu Persian shaahin henkivartiokaartin tiloihin. Ihan tarkalleen en pysty sanomaan, mihin materiaali oli tarkoitus hovissa sijoittaa: sotilaiden asuntoihin, vartiotupiin vai kenties paikallisia kasarmeja koristamaan.
Isälleni tarjottiin silloisen työnantajan taholta ilmainen näyte kuninkaallisia sisustustarpeita, ja jonkin sulovilenmäisen haksahduksen seurana faija raahasikin kotiin laatikollisen vinkeänvihreää tapettia. En tiedä, millaiselta neliömäisen kohokuvion koristamat vuodat näyttivät seitsenkymmentäluvulla suomalaisen elelijän näkövinkkelistä, mutta nykytiirailijan silmään ne ovat vähän turhan omalaatuisia. (Tosin täytyy mainita, että en ole retrotyylin ystävä. Ruma vanha tavara on rumaa vanhaa tavaraa, nostalgia ei muuta sitä miksikään.)
Sitäkään en tiedä, ehtikö hovi ikinä maksaa tilauksiaan.
Jossain vaiheessa tapettia ilmeisesti kaavailtiin laitettavaksi mökin kammarinseinille, mutta tuuma unohtui. Hyvä niin! Nykyään makuukamarissa on varsin neutraalit seinät, hillittyjä kukkakuvioita vihertävällä pohjalla. Aristokraattisen palatsivartion tapettivuodat puolestaan nököttävät mökin eteisennurkassa.
Vaan siltikin on jotenkin ihmeellistä ajatella, että kesämökillä on tallessa Ihan Aitoa Palatsitavaraa. Olkootkin sitten vaikka vain patakamalan näköisiä tapettirullia! Mitä onkaan Fabérgen tsaarillinen pääsiäismuna verrattuna näihin kohokuvioisiin ihanuuksiin!
Faijan räpylä ja näyte shaahillisesta seinäpaperista.
