...joulukuusen, kuusen hankintaan. Tai tiedä siitä innosta, mutta perinteisesti kuusinakki kuuluu faijalle.

Kuusi löytyi kesämökin liepeiltä, kuten aina ennenkin. Ja tottakai muistettiin myös marista puun ulkomuodosta, sehän kuuluu asiaan. Ikinä ei joulupuuhun voi olla tyytyväinen ennen kuin se on koristeltuna töllin nurkassa. Tulee aatto. Silloin puunranka saa hopealameet ja pika-armon ja sitä kehuskellaan hillitysti, "No, onhan se ihan nätti..." , "Voisi se rumempikin olla." Suomeksi tämä tarkoittanee sitä, että juhlijat ovat tyytyväisiä löytöönsä ja joulukuusi näyttää siltä, miltä pitääkin.

Kuusireissu tehtiin lumimyräkässä, sää oli kuin vanhoista romaaneista. Tällä kertaa puu oli poikkeuksellisesti bongattu jo etukäteen. Normaalistihan rituaali kulkee siten, että ensimmäinen vastaan sattunut risu tyrmätään kelvottomana ja jatketaan matkaa syvemmälle metsään. Useampien kuusiehdokkaiden, lunta haukanneiden kenkien, hikeentyneen paidanselkämyksen, kiroilulitanoiden ja kriittisen kuusikatsauksen jälkeen palataan ensimmäisen puukokelaan luo ja tuijotetaan sitä jonkin aikaa miettiväisenä kuin tv-ohjelman sisustussuunnittelija. Suusanallisen arvioinnin jälkeen todetaan, ettei parempaakaan ole tarjolla, esitetään katkeransuloinen arvio - "Aikamoinen risukasa, mutta kai se nyt välttää..." ja kaadetaan kuusi. (Unelmakuusia ei oikeasti taida kasvaa kuin joulukorttien kuvissa.) Sitten löytö raahataan peräkärryihin. Joulua se jää odottelemaan autotallin päätyyn. Aattona kuusi tekee näyttävän sisääntulon.

En ole talven ystävä tai ihailija, mutta on pakko myöntää, että kuusenhakuretken keli oli hieno. Postikorttitavaraa. En odottanut kovin suuria kännykkäkameran kuvista, mutta kas vain! Onnistuivat paremmin kuin kuvittelin. Miten aina käykin niin, että huolimattomat räpsäisyt onnistuvat, mutta tarkoin mietityt jäävät latteiksi tai epäonnistuvat teknisesti. Vaan tässähän näitä!

Puutarha peittyy lumeen ladon päädyssä. Viinimarjapensaikko on upotettu raskaan taakan alle ja harmaa seinä on kuin tomusokerilla kuorrutettu:


Mökki, lumisade, ötökkä ja pallo:


...ja tämänvuotinen joulukuusi nojailemassa navetan seinustaan:


Kuvanlaatu ei seuraavassa kamerataiteen riemuluomassa ole kummoinen, mutta otoksesta käy selvästi ilmi, että nelijalkainen johtoporras valvoi tarkkana kuusen lastausta turvallisen välimatkan päästä.

 

Kuusi noudettiin sunnuntaina. Tänään oli ohjelmassa joulusiivous, eli normaali jynssäyskierros hiukan intensiivisemmällä otteella. Jostain älyttömästä syystä päässäni soi mitä ihmeellisempiä viisuja, joista omituisin oli Rosvo-Roope (rallatuksen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, ollaksemme tarkkoja). En ole aikoihin kuullut koko jollotusta, mutta niin vain se sitkeästi kiusasi pääkoppaani kun pyyhin kaapinovia keittiössä.

Nyt kaikki on saatu valmiiksi viimeistä lahjapakettia myöten. Olo on rauhallinen ja raukea. Joulun otan erinomaisen tyynesti, nukun pitkään, luen ja syötän Urholle maksalaatikkoa. Mikään jouluintoilija en ole, joten en jaksa kovin kiihkeästi riemuita aatosta. Jos viettäisin juhlaa yksin, sivuuttaisin perinteiset juhlaruuat ja söisin omia herkkujani, kiinalaista ruokaa, pizzaa tai pastaa. Lanttulaatikot ja kinkku jäisivät rauhaan. Koristeitakaan en laittelisi. Ähä.