Elokuinen yö ja täysikuu! Täydellinen hetki ottaa hienoja fotograafeja, kaikki on olosuhteiden osalta enemmän kuin hollillaan, mutta sitten astuvat kylmät faktat peliin. Sitä huomaa jättäneensä jalustan kotiin ja pääsee muutoinkin noitumaan vajavaisia kuvaajankykyjään.

Kätteni vakaus ei oikein riitä pitkälle valotusajalle, joten tuloksista tulee hieman koomisia. Tämän nähdessäni nauroin. Aavemainen paikka tuo kesämökki. Joku henkien riivaama susikin on ilmaantunut etualalle leimuavine silmineen. Kunpa olisin saanut napattua muistikortille Urhon hopeaan vivahtavat ääriviivat, kun se istui mökin portaalla ja vahtasi ohi lentäviä lepakoita.

Keveää sumua nousi illan myötä. Tässä kuvassa ei luojan kiitos näy yläkylällä jököttävää kuivaustornia, joka sotkee perinteistä agraarimaisemaa nykyaikaisen rumalla olemuksellaan. Salaman läimäyttämä yleisnäkymä viljapeltojen poikki:

Niin, se jalustan puute! Miten mielelläni olisinkaan ottanut simbergiläisillä vaikutteilla höystettyjä metsänreunakuvia, mutta tässä on vähemmän säväyttävä lopputulos:

Seuraavana päivänä lämmiteltiin saunaa. Olen moneen otteeseen ihaillut oven vanhan lukon mekaniikkaa, nyt viimeinkin sain inspiraation ottaa sen tauksesta kuvan. Ennenvanhaan tavallisetkin käyttöesineet olivat kauniita. Kuka lienee suunnitellut tämänkin arkimuotoilun helmen?

 

Saunan eteisessä on viileää. Mökki nököttää rinteessä, jota aurinko paahtaa koko päivän. Ei ole ihme, että paksussa turkissaan kärvistelevä koira yrittää hyödyntää kaikki vilpoisat paikat. Elukan poikkityytyväisestä ilmeestä päätellen betoni oli loistava makuualusta hellepäivänä. Mitäs siitä, vaikka onkin saunanlämmittäjän tiellä! Hyppiköön yli!

Pakkanen särki menneenä talvena ikkunaruudun, eikä sitä ole kukaan korjannut: