Harakoilla on mekkalasesonki meneillään. Älytöntä kiekumista, kurnutusta ja raakkumista kuuluu lähipensaista, täyspöhköille äänille täytyy ihan hymyillä itsekseen. Tsika-tsik! Käkä-käk! Kriip!

Lintueläinten äänet tuli huomioitua normaalia paremmin, koska istuin pihalla pöydän ääressä ja MAALASIN. Pitkästä aikaa ja ihan hetken mielijohteesta, eikä se ollut ollenkaan kamalaa. Jostain syystä aloituskynnys oli vain jämähtänyt varsin korkealle ja laiskuus vaivasi. Ilma oli lempeä, aurinko paistoi ja alkuillasta varjot ulottuivat jo pöydän luo, joten mikäpä siinä oli ollessa. Varpaat paljaana ja mp3-soitin korvilla. Satunnaiset harakanäänet kyllä tunkeutuivat musiikin läpi, mutta enpä olisi nimittänyt niitä häiriöiksi...

Aikaa kului, eikä edistyminen ollut kovin ravakkaa, mutta mitä siitä. Sain tehtyä kahden miehen vaatteet liki valmiiksi (yhdistelmällä okra-harmaa-valkoinen-musta) ja laskoksetkin ovat miltei kunnossa. Joitain yksityiskohtia tulee tietysti vielä hiottua... Pieni sivellin ja kuivahko väri toimivat kaikkein parhaiten ja ulkoilmassa maali kuivuu nopeasti. Toivoakseni saan huomenissa ruoskittua itseni uudelleen peitevärien ääreen.

Tässäpä yksityiskohta ampujan vaatetuksesta:

Ps. Tämmöinen tekeleestä tuli valmiina (Eikä se valmistunut seuraavana päivänä! Tietenkään!):